Kiovan patriarkaatin kunniamerkki

Sain elokuussa yllätysviestin ukrainalaiselta toimittajatutultani Rostyslavilta. Hän oli järjestänyt meille mitalin! Kunniamerkki saatiin ”uhrautuvaisuudesta ja rakkaudesta Ukrainaa kohtaan”.

Rostyslav kysyi, keitä porukastamme olisi hyvä palkita, ja minä mainitsin pari avainhenkilöä sekä tietenkin Sergein, meidän Ukrainan-pään kontaktin. Ilman häntä tämä ei olisi mitenkään onnistunut.

Elokuusta lähtien olemme yrittäneet löytää yhteistä aikaa käydä Ukrainassa hakemassa kunniamerkin, mutta se on ollut todella vaikeaa. Jos meille kolmelle Suomessa kävi, ei patriarkka juuri silloin ollutkaan Kiovassa. Niinpä kun vuosi jo läheni loppuaan ja kunniamerkki happani edelleen patriarkaatissa, päätimme lähteä Natalian kanssa reissuun 4.-6.12. Aleksein oli vaikeampi irroittautua työstään kuin meidän.

Seremonia oli lyhyt ja lämmin – joimme patriarkan kanssa iltateetä ja keskustelimme. Läsnä oli myös pari toimittajaa, joille kerroimme hankkeestamme. Tilaisuuden kuvasi patriarkaatin virallinen valokuvaaja.

Toimme tullessamme kuusi laukullista vaatteita, joista noin puolet, sairaalavaatteet, menivät UIA:n vapaaehtoisten kohteisiin. Puolet taas lahjoitimme Mikaelin luostariin, siihen sinikupoliseen kirkkoon Kiovan keskustassa Sofian kirkkoa vastapäätä. Kyseinen kirkko avasi ovensa mielenosoittajille ja vapaaehtoisille Maidanin tapahtumien aikoihin ja toimi muun muassa sairaalana.

Meillä piti myös olla korkean tason tapaamisia, mutta pikkuisen jo mennessä mietin että tuskinpa toteutuvat. Eivätkä ne sitten toteutuneetkaan, mutta se ei haitannut. Ehdimmepä sitten keskustella keskenämme ja tapaamiemme uusien ihmisten kanssa kunnolla.

Viimeisenä aamuna ehdin tehdä tuliaisostoksia. Löysin pari ihanaa kauppaa, jossa myydään vain Ukrainassa tehtyjä tuotteita – UAmade-nimisessä kaupassa myydään kaikkea vaatteista kosmetiikkaan ja repuista mukeihin. Kaikki niin kivan näköisiä että suosittelen!

Alekseille olisin halunnut järjestää mitalikahvit. Olisihan se ollut kiva antaa kunniamerkki juhlallisesti. Mutta toin Ukrainasta tuliaisiksi myös flunssan, joka veti olon niin naatiksi etten ihan tiennyt, olenko hereillä. Varma olin vain silloin, kun yskin keuhkojani pihalle. Että järjestä nyt siinä sitten yhtään mitään, mikä ei jo kuulu pakollisena perhearjen pyöritykseen. Niinpä päätin että juhlistamme tämän neljännen ja toistaiseksi viimeisen kuorman perille pääsyä joulun jälkeen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s